Sain Marialta hauskan haasteen, joka kuului näin:
"Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."
1. Hymyilen paljon, enkä osaa edes hymyillä (paitsi sellaista myötätuntohymyä tai tervehdyshymyä) huulet yhteen nipistettyinä. Esittelen hammaskalustoani siis varsin usein ja siellä kimalteleekin pieni kultainen tähti.
2. Minulla on aina muka kiire. Kaupungilla vilistän tuulispäänä paikasta toiseen, vaikka oikeasti minulla olisi tuntikausia aikaa kuluttaa aikaani. Ja sama juttu oli koulun käytävillä. Välttelen mielelläni myös vastaantulevien katseita, sillä mielestäni mikään ei ole epämukavampaa kuin se, että jos joku puolituttu tulee vastaan, eikä tiedä pitäisikö sille moikata vai ei. :D
3. Hermostun herkästi ja tällöin hieraisen aina nenää, niskaa tai korvanlehteä. Näistä eleistä on siis helppo päätellä, että tunnen oloni jostain syystä hieman epämukavaksi tai hermostuneeksi kyseisessä tilanteessa.
4. En ole koskaan täysin paikoillani. Minä olen se, joka kokeen aikana naputtaa kengän kärjellään pulpetin jalkaa vasten, naksuttelee kuulakärkikyniä ja tekee sormilla erilaisia rytmileikkejä. Tai sitten vaan heilutan jalkaani levottomasti ja sekös parasta ystävääni ihan erityisesti ärsyttää. ;D
5. Puhun tosi epäselvästi, enkä osaa selittää mitään juttuja. Siksi kukaan ei ikinä ymmärrä minua. :D Ja lisäksi alan jostain syystä selittämään aina tosi outoja juttuja ja tosi epäselvästi. Puhun liian nopeasti, änkytän ja sekoitan sanat keskenään. Luulenpa, että tämä periytyy äidiltäni, koska paras ystäväni luuli pienenä jopa, että äitini on ruotsalaissyntyinen, koska tämä puhui niin ystäväni mielestä niin hassusti. Ja äiti tosiaan puhuu hassusti.
Haasteen saavat vastaanottaa
Laura
Ambe
Ilona
Dolce
ja
Sue
mikäli tytöt eivät vielä kyseistä haastetta ole vastaanottaneet/tehneet.
7 kommenttia:
To viimeinen kohta sopii varsinkin myös minuun. Selitän paljon, mutta huonosti. Kukaan ei koskaan ymmärrä juttuni pointtia varskinkin, kun tarina lähtee välillä aivan väärille poluille. :D
Emma, sama täällä. :D Onneksi en taida olla ainoa!
Minäkään en pysy paikoillani koskaan. Luennoilla, joilla ei tarvitsisi tehdä edes muistiinpanoja, kirjoitan niitä silti, koska tulen muuten tosi rauhattomaksi :D Ainoastaan tosi väsyneenä pystyn olemaan täysin aloillani :D
Itsekin selittelen aika epäselvästi. Yleensä sotken sanat toisiinsa tai yritän sanoa kahta sanaa samaan aikaan tai ajattelen kahta sanaa samaan aikaan ja ulos tulee joku ihme variaatio :D Tämä on suhteellisen ärsyttävää, varsinkin jos olen miettinyt varta vasten jotain fiksun kuuloista sanottavaa ja ulos tulee vain ihmeellisiä sanasolmuja :C
Heiii, kiitos haasteesta! :)
Ja tuo mustavalkoinen kuva on tosi kiva, vaikka oletkin siinä aika erinäköinen kuin yleensä blogisi kuvissa!
Ann, sama täällä. :D Ja vielä joskus tosi väsyneenä ja unten rajamaillakin huomaan, että väsyneet varpaat heiluvat peiton alla levottomasti. :D
Regina, joo, ja se on tosi inhottavaa jos tapaa vaikka ihmisen, jolle tahtoisi antaa fiksun kuvan itsestään ja päästääkin suustaan sitten sellaisen änkytys-kahden sanan variaatio-epäselvyys-sanaoksennuksen. :D Tuttu juttu.
Ilona, kiitos :) Se saattaa selittää aika paljon, että kuva on monen kolmen vuoden takaa. ;)
Tiia, hah, ihanaa etten ole ainoa hätäheppu. :D Ja mulla on ihan sama juttu aina juttujen kerronnassa. Unohtelen sanoja ja kertoa että kuka se nyt oli joka teki mitä. Kukaan ei ikinä pysy kärryillä. Paitsi paras ystävä aika kiitettävästi. :)
Lähetä kommentti